Yrittäjyyden kaikki kukat kukkimaan
Suurten, satoja tai tuhansia työllistävien teollisuuskompleksien aika alkaa olla ohi, ainakin meillä Suomessa. Tai no, palvelusektorin, rahoituksen ja korkeamman teknologian alalla suuri toimijoita on ja syntyy lisää yhdistymisten kautta. Mutta viimeaikaiset huonot uutiset lomautuksineen ja irtisanomisineen on merkki siitä, että on yhä vaikeampi kilpailla suurten toimijoiden työpaikkojen pitämiseksi Suomessa.
Suuri osa uusista työpaikoista syntyy pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Tai työntekijän luodessa itse oman työpaikkansa, ryhtyessä yrittäjäksi. Aina se ei ole täysin vapaaehtoista kun vaikkapa freelance-paikat poistuvat ja työnantaja haluaa ostaa palvelut pienyrittäjältä, tai kun pysyviä työpaikkoja alalla ei vaan ole, kuten esim. taiteen alalla. Mutta toisinaan taas opiskelija, työntekijä, freelancer, taiteilija päättää itse: nyt riittää, haluan olla oman itseni pomo ja tehdä töitä itselleni. Sen sijaan että taistellaan kynsin hampain kehitystä vastaan, mitä jos alettaisiin helpottamaan pienyrittäjän tilannetta – ja isosti?! Poistetaan byrokratiaa ja sääntöjä, vähennetään kuluja ja velvoitteita, parannetaan pienyrittäjän toimeentuloturvaa!
Yksi ihan keskeinen asia on yrittäjän toimeentulo. Ja puhutaan siis pienyrittäjistä, jotka voivat työllistää itsensä mutta myös saada aikaa oheistyöpaikkoja tai ainakin taloudellista toimintaa toisillekin pienyrityksille. Vaikka yrittäjyyteen kuuluu aina riski, on täydelliseen taloudelliseen itsenäisyyteen heittäytyminen usein mahdotonta, etenkin jos on asuntolainaa tai perhettä. Silloin tarvitaan mekanismeja, joilla voidaan auttaa pienyrittäjien toimeentuloa perustamisvaiheessa.
Pienyrittäjälle tulee heti yrityksen perustamisen jälkeen taloudellisia haasteitya. YEL eli Yrittäjien eläkevakuutuksen maksaminen on monelle mikro- tai pienyrittäjälle mahdotonta ainakin alussa. Sairastumisesta ja äitiyslomista saa korvausta YELiin ilmoitetun työtulon perusteella, mikä sitten tuleekin monelle, erityisesti naisyrittäjälle yllätyksenä. ALVin eli arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa on juuri nostettu 10,000 euroon mikä on monelle aloittavalle hyvä muutos. Arvonlisävero on muutenkin haasteellinen pienyrittäjille, kun se nostaa työvoimavaltaisilla aloilla, kuten käsityöläisillä ja pienillä palveluyrittäjillä, tuotteen hinnan usein kohtuuttoman kalliiksi.
Myös ennakkoveron maksaminen tulosta etukäteen ennen kuin varoja on välttämättä edes ansaittu saattaa olla monelle vaikeaa. Veron määrän osalta Suomen Yrittäjät on esittänyt yrittäjävähennystä, jossa yrittäjän tulosta 100 prosentin sijasta 95 prosenttia olisi verotettavaa. Myös palkatuista työntekijöistä maksettavien työnantajamaksujen alentaminen kohdistetusti voisi auttaa. Monelle on vaikeaa palkata tarvittavaa lisätyöntekijää kulujen, ja myös heti kuvaan astuvien velvoitteiden vuoksi.
Pieniä yrittäjiä edustavat järjestöt ovat todenneet, että erityisesti pääomaveron korotukset ovat muuttaneet elinkeinonharjoittajien verotusta epäkannustavaksi. Yhteisöveron laskeminen ei auta elinkeinonharjoittajia ja henkilöyhtiöitä, joita on noin puolet pk-yrityksistä kun niihin ei edes sovelleta yhteisöveroa. Elinkeinonharjoittajien – ja henkilöyhtiöiden verotusta voitaisiinkin keventää yrittäjävähennyksellä.
Sääntely on ollut huonossa huudossa, ja monesti syystä. Järkevä sääntely on rehellisen yrittäjän ystävä. Mutta liika on liikaa. Pitäisikin saada yhden luukun palvelut: mitä tahansa lupia tarvitsee yritystoimintaansa varten, ne pitäisi saada yhdestä paikasta, nopeasti.
Lisäksi lainsäädännön pitäisi olla ennakoitavissa. Ei yritystoimintaa voi perustaa, jos tänä vuonna säädökset ovat näin, ja ensi vuonna ehkä toisin. Kotitalousvähennys on tästä esimerkki. Sen avulla on luotu uusi toimiala, joka tuo työpaikkoja monelle. Epävarmuus vähennyksen suuruudesta ja jopa poistamisesta luo epävarmuutta kuluttajissa ja yrittäjissä.
Yrittäjissä on Suomen talouden nousun tulevaisuus. Mitä jos annettaisiin kaikkien kukkien kukkia, ja raivataan risukkoa siitä ympäriltä?
Nina Suomalainen 
